Tulipa koettua ihmetys jutellessani pikkusiskoni kanssa.

Ystäväni, jonka olen tuntenut kolmisen vuotta, jaksaa yllättää. Tulipa taas huomattua, etten oikeastaan tiedä ihmisestä mitään. Tämä kaveri on tyyppi, jonka sosiaaliset taidot ovat kadehdittavat: kaikki pitävät hänestä, hän osaa oikeasti kuunnella.

Siinäpä se ongelma onkin. Hän vain kuuntelee. Vaikka olisi jaettavana rankkojakin juttuja, hän vain kuuntelee ja ymmärtää. Hän kuitenkin jättää kertomatta, että ihan oikeasti
ymmärtää – on tullut itse koettua samanlaisia asioita.
Pikkusiskoni jakoi tämän ihmetyksen kanssani. Hänellä on ystävä kymmenen vuoden
takaa – jonka kanssa hän kokee samanlaisia yllätyksiä.

Vuosi sitten olin palasina kuullessani, että isältäni leikattaisiin eturauhassyöpä. En muista, koska olisin viimeksi itkenyt niin paljon. Ystäväni, joka oli kanssani silloin, taisi unohtaa kertoa, että hänen äitinsä muuten kuoli syöpään.
Samalle tyypille olen kertonut elämästä narsistin kanssa, ja kuulin vasta, että hänen veljensä on narsisti.

Toinen ääripää on puolestaan tämä kaveri, jolle saat kerrottua ongelmastasi ehkä kaksi ensimmäistä lausetta ja.. Hän kertoo seuraavan tunnin siitä, kun itse viimeksi joutui vastaavaan tilanteeseen. Hän tarinoi pitkään ja yksiselitteisesti kertoen, miten itse asian lopulta selvitti. Kun hän lopulta saa tarinansa päätökseen jää itse miettimään: ”Niin no, ei mulla tainnutkaan olla mitään asiaa. Sua ei kai kiinnostanutkaan?”

Ensimmäisen ystävän kohdalla tulee välillä ihan hävyttömän tyhmä olo: ”Ei hitto, olenko mä mitään muuta tehnyt kuin puhunut?" "Miksi se ei ole kertonut aikaisemmin?” ”Enkö mä ole sellainen ystävä, jolle voi kertoa rankkoja asioita?” ”Olenko niin täynnä omia asioitani, etten ole ehtinyt kuunnella?” ”Miksi en ole tajunnut kysellä enemmän?”

Nyt kun olen havahtunut näistä tilanteista, jolloin tämä ystäväni olisi voinut sanoa: ”Joooooo, no arvaa vaan kun kerron omat kokemukseni tästä..”, arvostan ihmistä aika tavalla.

Hän on vain kuunnellut, mitä minä haluan sanoa, miltä minusta tuntuu.
Päätin muuten nyt, että on selvästi tullut minun aikani kuunnella.

Aidosti.