"After I began to get dressed, I'd realized that I'd done it. I'd just had sex like a man. I left feeling powerful, potent, and incredibly alive. I felt like I owned this city. - Nothing and no one could get in my way." -Carrie Bradshaw

 

Tämä ajatus lähti pörräämään katsellessani (jälleen kerran) Sinkkuelämää –sarjan starttia. Carrie tutkii jaksossa, kykeneekö nainen ”have sex like men”.

Tarkoittaen siis, kykeneekö nainen harrastamaan seksiä ilman tunteita. Rojut torttuun ja se siitä, Kiitos ja hei. Kattellaan.
Samanthan mielestä asian kuuluu olla juuri niin, ja tuohon ajatukseen Carrie ei usko.

Samaa asiaa täysin eri näkökulmasta tarkastelee Jouni Hynynen kirjassaan ”Rakkaudella Hynynen”. Aivan loistavaa sivallusta naisen ajattelua kohtaan, feministikin on myyty. J
Hynynen ihmettelee naisen monimutkaisuutta, sitä miksi tosiaan se ei voi olla helppoa. Miehen mielessä seuraavana seksin jälkeen on urheilutulokset, miten kävi F1-aika-ajoissa ja mitäs jos lähtisi kaljalle… Naiselle on selvää jo ennen seksiin ryhtymistä, että seksin jälkeen silitellään tukkaa ja maataan miehen kainalossa.

Oma näkökantani tähän asiaan on, että nainen hyvin harvoin kykenee harrastamaan seksiä kuin miehet. Jos kykenee, niin hyvällä pelitaktiikalla. Ajatellaanpa tällaista ”friends with benefits” –tyyppistä juttua.

Jos on kyseessä toooosi vanha ystävä, jonka kanssa jotenkin päätyy bylsimään, eväitä onnistumiseen on. Jos kyseessä on tosi hyvä ystävä, harvoinpa tulee paneskeltua, mutta jos näin käy, tätä ihmistä tuskin pitää kovin seksuaalisena olentona jossa näkisi jotain kiihottavaa.
Mutta se pahin, ja varmastikin yleisin, lienee kai tällainen kaveri jonka kanssa joskus lähdetään juhlimaan, harvakseltaan pidetään yhteyttä, mutta silloin kun tavataan, mennään ja kovaa.

Juuri tällaista tapausta itse olen pari vuotta käsitellyt. Jos samaan osoitteeseen päädytään, lopputuloksena on happy end ja kohta kotiin.

Kauan sitten, kun tämän yhteisen harrastuksen erään miehen kanssa löysin, ihastuin välittömästi. Kunnes, hyvin nopeasti tajusin mikä olikaan pelin henki. Aivan. Tämä oli se juttu. Ei saa odottaa mitään. Ystävystyimme kuitenkin. Jossain vaiheessa mies alkoi seurustella, harrastuksemme jatkuu tästä huolimatta. Pikkujuttu miehelle, ihan sama mihin sitä lerssiä laittaa.

Laitoin oven kiinni tunteille ja kaikelle ajattelulle viimeistään silloin, kun kuulin parisuhdeuutisen.
Tämä on oma pelitaktiikkani miten kykenen harrastamaan seksiä kuten miehet. Täytyy pystyä tipauttamaan aivot toosaan. Ovi pysyy kiinni. Ei odotuksia, ei seuraamuksia, ei turhia pettymyksiä. Hän ei ole vaihtoehto millekään muulle. Ehkä joskus uskallan raottaa ovea varovasti ja säikähtää tunteita tai vaihtoehtoisesti niiden puutetta. Tämä on toistaiseksi ollut loistava pelitaktiikka.

Tämä ihmeellinen eroavaisuus naisissa ja miehissä alkaa näkyä jo teinivuosina. Kyllä muistan, miten 15-vuotias poika hyvässä humalassa halusi laittaa kättä 14-vuotiaan meikäläisen housuihin. Ei tietenkään koskaan sinne asti päässyt. Sama 15-vuotias ”tosikovajätkä” särki vuorotellen naisten sydämet. Naiset olisivat totta kai halunneet olla jotain muutakin kun se yhden yön juttu jonka tulee hiippailla hiljaa kotiin viimeistään aamun tunneilla.

Onko luontoäiti tarkoituksella ratkaissut asiat näin? Onko miehen tehtävä siittää mahdollisimman monta naarasta ja nainenko etsii potentiaalista isää?

Ehkä näin.